Tätä artikkelia varten olen laittanut jalkaan tukevat kengät, napannut muistilehtiön ja kameran ja poistunut kohti pölyisiä areenoja, joilla mitataan sileätä turkkia, röyhelörintoja ja koipien suoruutta. Kyse on koiranäyttelyistä, karvaisesta harrastuksesta, joka touhukkaan ilmeen alla paljastaa nurinkurisen maailman.

Jalostuksen nurinkurisuus

Koiranäyttelyssä kauneus on kaikki kaikessa. Tuomari pähkäilee lipakka kädessä, vastaako karvapallon rakenne sääntökirjan tiukkoja vaatimuksia. Tässä maailmassa terveys jää toisarvoiseksi, kun pinnalla näkyy vain ulkoinen kauneus. Kyseessä on vinoutunut arvomaailma, jossa tavoitellaan jatkuvasti virheetöntä, vaikka toisinaan täydellisyys on yleistä hyvinvointia tärkeämpää.

Koiranäyttelyjen epäkohdat

Koira, tuo ihmisen paras ystävä, joutuu toisinaan ponnistelemaan terveytensä kustannuksella. Käsittämätöntä kyllä, koiranäyttelyissä yleisön suosikki on usein juuri se mestarirodun edustaja, jonka lonkat ovat kipeät, hengitys rohisee ja jota kiusaavat erilaiset sairaudet. Toivoisin, että jalostuksessa painotetaan eläimen yleistä hyvinvointia ja terveyttä enemmän kuin ulkoista olemusta.

Mitä voisimme tehdä paremmin

Olisiko aika muuttaa asenteita? Eikö meidän pitäisi miettiä, mitä me todella haluamme koiriltamme? Harrastaa ja viettää aikaa, vai kilpailla ulkoisesta kauneudesta. Kauneus on katsojan silmässä ja jokainen koira on kaunis omalla tavallaan. Ehkäpä koiranäyttelyiden tuomariston pitäisi katsoa enemmän koiran silmiin ja vähemmän sen turkin syvyyteen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että koiranäyttelyiden maailma, jossa ulkoinen kauneus on tavoitteena, on erikoinen ja toisinaan ristiriitainen paikka. Voisimmeko kohdistaa resursseja ja energiaa laajemmin koirien hyvinvointiin ja terveyteen, jotta jokainen sydämen varas olisi paitsi ulkoisesti myös sisäisesti terve? Tässä maailmassa kauneus ei saisi koskaan sokaista yleistä hyvinvointia, ja jokaisen koiran pitäisi saada elää koiranelämää, jossa leikki ja liikunta, rakkaus ja huolenpito ovat enemmän kuin mitalliset ja sileät turkit. Meidän pitäisi kysyä itseltämme, minkälaista koiramaailmaa me oikeasti haluamme.