Agility on ohjaajien ja koirien esteratakilpailu, jossa koiraa ohjataan erilaisten esteiden yli ja läpi. Lajin nimi tulee englannin sanasta agility, joka tarkoittaa ketteryyttä. Kun laji rantautui Suomeen vuonna 1986, sille ehdotettiin nimiksi muun muassa ketteryyttä ja vikellystä, mutta alkuperäinen nimi jäi elämään. Parhaimmillaan agility on ohjaajan ja koiran täydellistä yhteistyötä. Tässä artikkelissa käymme läpi lajin historian, esteet, säännöt ja luokat.
Lajin historia
Koirien agility sai alkunsa vuonna 1977 Englannissa, jossa hevosten estekilpailujen väliajoilla esitettiin koirien estehyppynäytöksiä. Suomessa ensimmäiset viralliset agilitykilpailut järjestettiin vuonna 1987. Laji on levinnyt ympäri maailman, ja maailmanmestaruuskilpailut järjestetään vuosittain. Suomessa MM-kisat on järjestetty vuosina 2000, 2008 ja 2019.
Esteet
Agilityradalla on yleensä 12–22 estettä, joista vähintään seitsemän on tavallisia hyppyesteitä. Esteet jaetaan kolmeen ryhmään:
- Hyppyesteet: aidat (yksittäinen aita ja okseri), rengas, muuri ja pituuseste. Jos koira pudottaa tai kaataa esteen osan, siitä tulee suoritusvirhe.
- Kontaktiesteet: A-este, puomi ja keinu. Niissä on nousevalla ja laskevalla pinnalla kontaktialueet, joihin koiran on kosketettava vähintään yhdellä tassun osalla.
- Muut esteet: pujottelu (12 keppiä, väli 60 cm) ja avotunneli eli putki, jonka pituus on 3–6 metriä. Pussi eli tunneli, jonka loppuosa on pelkkää kangasta, on nykyään kielletty suuren loukkaantumisriskin vuoksi.
Ratatyyppejä on kaksi: agilityrata, jolla voi olla kaikkia estetyyppejä, ja hyppyrata, jolla ei ole kontaktiesteitä. Esteiden korkeudet ja mitat vaihtelevat koiran kokoluokan mukaan.
Säännöt ja arvostelu
Tuomari suunnittelee radan jokaiseen kilpailuun erikseen, ja ohjaajat saavat tutustua numeroituun rataan viidestä kahdeksaan minuuttia ennen suoritusta. Radan pituus on 100–200 metriä, ja sille määritetään ihanneaika koiran ihanteellisen etenemisnopeuden mukaan. Täysmittaisen radan ihanneaika on yleensä 30–60 sekuntia, ja koira etenee radalla tavallisesti 3–5 metriä sekunnissa.
Suoritus arvostellaan ajan ja virheiden perusteella, eikä ohjaustyylillä ole merkitystä. Ratavirheistä – kieltäytymisistä, riman pudotuksista ja kontaktivirheistä – tulee 5 virhepistettä. Ihanneajan ylityksestä saa yhden virhepisteen jokaista ylitettyä sekuntia kohden. Yleisin hylkäyksen syy on väärä rata. Suoritusta, jossa ei ole aika- eikä ratavirheitä, kutsutaan nollatulokseksi.
Miten koiraa ohjataan?
Englanninkielisen Wikipedian mukaan koira juoksee agilityradalla ilman hihnaa, eikä houkuttimina saa käyttää ruokaa tai leluja. Ohjaaja ei saa koskea koiraan eikä esteisiin, vaan viestintä perustuu äänikäskyihin, liikkeeseen ja kehon merkkeihin – esimerkiksi käsien, hartioiden ja jalkojen asentoon. Tämä vaatii koiralta paljon koulutusta ja ohjaajalta tarkkaa ajoitusta. Radat ovat niin monimutkaisia, ettei koira selviäisi niistä oikein ilman ohjausta: reitillä voi olla U-käännöksiä ja 270 asteen käännöksiä, sama este voi toistua, ja esteet voivat olla niin lähekkäin, että koiran on erotettava selvästi, kumman se ottaa. Siksi radantutustuminen on menestyksen kannalta ratkaisevan tärkeä vaihe, jonka aikana ohjaaja suunnittelee oman reittinsä ja ohjauskohtansa.
Kokoluokat
Koirat jaetaan säkäkorkeuden perusteella viiteen kokoluokkaan:
- Pikkumini: alle 28 cm
- Mini: alle 35 cm
- Medi: 35–42,99 cm
- Pikkumaksi: 43–49,99 cm
- Maksi: 50 cm tai yli
Ennen ensimmäistä virallista kilpailua Suomen Kennelliiton agilitytuomari mittaa koiran säkäkorkeuden ja vahvistaa mittaustodistuksen.
Tasoluokat ja valionarvo
Kokoluokissa on kolme tasoluokkaa: 1, 2 ja 3. Ykkösluokasta kakkoseen noustaan kolmella puhtaalla suorituksella. Kakkosesta kolmoseen siirtyminen edellyttää kolmea nollatulosta ja sijoitusta kolmen parhaan joukkoon. Luokasta noustessa koira saa agilitysertifikaatin ja puna-mustan ruusukkeen. Agilityvalion (AVA) arvon saa voittamalla kolme kertaa kolmosluokassa nollatuloksella ja saavuttamalla vaadittavan näyttelytuloksen.
Kuka voi kilpailla?
Kilpailuihin saavat osallistua yli 18 kuukauden ikäiset, tunnistusmerkityt ja rekisteröidyt koirat, ja Kennelliiton antidoping-määräyksiä on noudatettava. Suomessa virallisissa kilpailuissa tarvitaan Suomen Agilityliiton kilpailulisenssi ja kilpailukirja. Laji sopii kaikenrotuisille koirille, myös sekarotuisille. Suosituimpia rotuja ovat belgianpaimenkoirat, shetlanninlammaskoirat, bordercolliet, villakoirat, cockerspanielit, jackrussellinterrierit ja borderterrierit. Rakenteeltaan raskaille koirille laji voi olla liian rankka, sillä rakenne vaikuttaa siihen, miten koiran keho kestää rasitusta.
Agility ja bokseri
Englanninkielisen Wikipedian mukaan boksereita nähdään agility-, toko- ja flyball-kilpailuissa. Bokserin kohdalla kannattaa kuitenkin huomioida rodun selkä- ja nivelterveys: välimuotoisen lanne-ristinikaman on todettu altistavan agilitykoiria loukkaantumisille. Hyvä peruskunto, maltillinen aloitus ja tarvittaessa eläinlääkärin arvio ovat järkeviä lähtökohtia.